Strahd Kirous

Osa 8: Meripihkaa ja tuhkaa

Joukko päätti lähteä sillan yli ja jatkaa matkaa kohti Temppeliä. Pian Verner huomasi isoimman villisian, jonka turkki oli valkoinen ja silmät punaiset.

Sankarit jatkoivat matkaa kohti Meripihka temppeliä.

View
Osa 7: Pyhä Kolminaisuus on valmis

Viimeksi tosiaan joukko kärsi tappion luostarissa. Nyt oli aika tehdä asialla jotain. Vähän ajan päästä joukko huomasi, kun luostarin mäkeä tuli saattue alas, johtajana itse Abbot. Tämä saattue meni Krezkin Burgomasterin luokse. Sankarimme saivat huomata, että Abbotti aikoi herättää jälleen henkiin Burgomasterin pojan Ilyan. Sankarimme ei oikein pitänyt tätä oikeana ja kävivät pitkän keskustelun Burgomasterin ja Abbottin kanssa tästä. Lopulta Burgomasteri luopui täksi illaksi hommasta ja kertoi Abbotille että palattaisiin asiaan seuraavana päivänä. Rogan päätti yrittää sitoa Ravenkind amuletin itselleen. Amuletti päätti ottaa Roganin palvelukseensa.

Sankarimme päättivät toimia oikeuden puolesta. He puhuivat kaivaja/vartijan lapion itselleen ja kaivoivat Ilyan ruumiin ylös ja heittävät tämän viikko sitten kuolleen hautaan, peittäen jälkensä tarkasti. Seuraavana aamuna Abbotti ei löytäisi ruumista, jota nostattaa. Samalla yöllinen vierailu luostariin hakemaan miekka kuulosti hyvältä.

Porteista pääsivät kaikki muut paitsi Wilhelm, joka herätti portinvartijat. Onneksi Ezmeralda oli hereillä ja hän hiljensi vartijat nopealla sivalluksella kaulaan. Seuraava este oli golemi, joka vartioi yläkertaa, jossa miekan piti lymytä. Suunnitelmaksi osoittautui, että Ezmeralda hämää golemia, kun muut kiertävät takaikkunasta sisään ja hakevat miekan. Ylhäällä odottivat haamut, mutta Rogan uusi amuletti ajoi haamut valon kajastuksen reunalle, kun muut lähtivät hakemaan miekkaa. Norgrim meni ensin, mutta… heti saavuttuaan huoneeseen hän huomasi huoneen ikkunan kautta, että hänen takanaan seisoi aavenunna. Hän sivalsi miekallaan taakseen, mutta takana olikin Shadi, jonka takin reunuksesta lähti palanen. Koettiin pieni stand-off. Lopulta Norgrim lähti kaivelemaan huoneessa olevaa kehtojen pinoa, jonka keskeltä hän löysi miekan. Miekka mukaan ja pois pitkälle koko kylästä.

Ezmeralda ehdotti että sankarit käyvät vähän pohjoisemmassa hakemassa hänen vaununsa Ricardion tornilta. Samalla Esmeralda kertoi torinin edellisen omistajan Khazanin tarinan. Khazan oli arkkimaagi, joka toimi von Strahdille apuna, tämän ollessa vampyyri. Khazan oppi lichtin salaisen voiman, jonka von Strahd halusi itselleen myös. Valitettavasti Khazan luuli itsensä tappamalla vievän salaisuutensa hautaan. Tämä ei kuitenkaan estänyt von Strahdia. Hän otti selvää ja onnistui saada tietoonsa, että Meripihka Temppelissä on salaisuus. Jossain vaiheessa olisi hyvä tutustua tähän paikkaan, tietäen paremmin, miten von Strahd saa kukistettua.

Vaunujen haamuhevosten vetämänä he matkustivat etelään Tsolenka Pass, jossa viimeisen artefaktin, kirjan, piti lymytä. Siellä joukkoa odotti mustat muurit, joiden harjalla kaksi kivetettyä sarvekasta korppikotkaa odotti heitä. Samalla oli portti, jonka toisella puolella oli vihreänä hehkuva tuliverho. Norgrim oli rohkea ja päätti mennä lävitse, sillä hän on kääpiö. Hän poltti itsensä melko pahasti. Tyhmyys. Onneksi Esmeraldalla oli kumous -loitsukäärö ja Shani päätti kokeilla sitä verhoon. Valitettavasti Shanin tyyli höpöttää omituisia sanoja ja heittää käärö tuliseinään ei ollut oikea tapa. Samalla hänen takanaan portti sulkeutui ja hän jäi jumiin portin ja tuliseinän väliin. Norgrim pudisti päätään ja päätti tutkia läheisen tornin, samaan aikaan kun toiset ottivat köyden ja alkoivat kiivetä ylitse. Tornissa oli kolkkoa, kunnes tuli huipulle. Huipulla Norgrim tapasi tuulesta muodostuvia haamuja. Ei ollut järkeä jäädä. Norgrim odotti alhaalla, että muut tulisivat. Muut olivat kiivenneet ylitse, mutta Shani oli edelleen jumissa. Hän teki jotain rituaalia ja käveli vain lävitse tulisesta seinästä. Lähes koskemattomana. Ihme oli tapahtunut. Nyt joukko päätti kohdata huipun haamut. Haamut eivät paljoa saaneet aikaan sankareihin ja kun viimeinen haamu oli kadonnut tuli tornin keskelle uusi pyörre, jonka sisään muodostui kirja. Se kirja, jota he olivat etsineetkin. Nyt sankareilla oli kaikki kolme artefaktia.

Seuraavaksi sankarit päättivät lähteä kohti Meripihka Temppeliä.

View
Osa 6: Uskoa ja uskottomuutta
Krezkin kaupungin salaisuudet paljastuvat

Vihdoinkin oli kaikki elävät puuolennot hoideltu ja oli etsittävä Viinivelho ja viini, jotta saataisiin pääsy Krezkiin. Rogan ja Norgrim lähtivät viinitilan yläkertaan samaan aikaan kun muut jäivät paikkailemaan itseään alakerran halliin. Saatana ystävä Shadi oli käynyt jo kuoleman rajamailla, mutta palannut vielä takaisin onnekkaana. Karmina sekä Verner sitoivat tämän haavoja ja Shadi näyttikin saavan jo vähän väriä kasvoilleen. Aatelisherra Wilhelm päätti vähän tutkia puuolentojen nostattajia, shaamaaneja, ja huomasi yhden näistä kantavat hienoa puunaamiota, joka kuvasti hirven sarvia, sekä pitävän kädessään “luutaa”, joka oli tehty jostain metallimaisesta puusta ja oli kevyempi kuin päältä päin näytti. Varmasti arvokas. Yläkerrassa Rogan ja Norgrim löysivät viinitilan viinien etikettien painokoneen, lasten huoneita sekä ruokatilan. Kiinnostavin oli ruokatilan vieressä oleva isännän makuuhuone, jossa oli arkku, jota ei saatu auki ja Norgrimia erityisesti vaivasi, miksi kaavuissa ei ollut viinitahroja, jos kerran oli viinien tekijä.

Vähän ajan päästä alakerrassa kuultiin askeleita ulkoa. Sisään astui vanha, vihreään kaapuun pukeutuva vanha mies, joka esittäytyi viinitilan omistajaksi Davian Martikoviksi. Myös hänen perheensä ilmestyi paikalle, kolme lastaan ja neljä lapsenlastaan. Hän kertoi, että viinitila toimii maagisten jalokivien avulla, jotka on nyt kaikki varastettu. Viimeiset viinit ovat kellarissa, joten he päättivät lastata Krezikin viinit vaunuihinsa. Lastauksen jälkeen kellarista kuului mölvintää, joka osoittautui Norgrimiksi. Kaksikko oli päätynyt mutkien kautta kellariin ja saivat nyt itsekin kuulla Martikovin perheen traagisen kohtalon, joka kosketti koko Baroviaa.

Matka jatkui Krezkiin jossa sisäänpääsy vihdoin irtosi ja burgomaster paroni Krezkovia iloisesti otti seikkailjat vastaan. Hän neuvoi seikkailijoita, joiden määränpäänä oli luostari, että kävisivät kaupungin lammella, joka on pyhän Markovian pyhittämä ja jonka vesi virkistäisi varmasti seikkailijoita. Seikkailijat päättivät virkistäytyä ja vesi tosiaan tuntui tuovan eloa kehoon ja parantavan haavat. Varjopuolena oli, että Ireena meinasi hukuttautua lampeen, kuultuaan jonkun Sergein kutsuvan häntä lammesta. Onneksi Rogan ehti väliin, mutta joku toinenkin oli kiinnostunut Ireenan estämisestä. Strahd. Strahd ilmestyi kuin tyhjästä ja yritti saada Ireenan itselleen tässä ja nyt. Onneksi Rogan oli asettanut suojaloitsun Ireenan päälle ja Strahd poltti kätensä koskettaessaan Ireenaa. Samalla taivaalta tuli lepakkoparvia, jotka hyökkäsivät muiden kimppuun häiriten näitä ja jättäen Roganin ja Strahdin kahden. Nopealla kämmenlyönnillä Rogan menetti tajuntansa ja Norgrim astui esiin, joka myöskin yhdellä raapaisulla menetti tajuntansa. Luostarin suunnalta ilmestyi pappi, joka heilutti amulettiaan edessään ja sai Strahdin huomion kiinnittymään häneen. Strahd hävisi lepakkoparviensa kanssa ja seikkailjat selviytyivät tällä kertaa. Shadi auttoi Rogania ja Norgrimia kastamalla heidät lampeen, melkein samalla hukuttamalla heidät, mutta he selvisivät. Juuri ennen heräämistään niin Rogan kuin Norgrim näkivät Ireenan ilmestyksen, joka sanoi: “Ei vielä” aivan kuin tarkoittaen, että heidän aikansa ei ollut vielä kuolla.

Seikkailijat päättivät matkata pitkän kivisen tien ylös luostarille ja saivat huomata, että luostarissa ei ole kaikki ihan kohdallaan. Aluksi portinvartioina toimi kaksi ihmismäistä olentoa, toinen oli kissan ja liskon sekoitus ihminen ja toinen oli aasin ja suden sekoitus ihminen. Luoja meitä suojelkoon. Kissa/lisko olento ohjasi seikkailjat pienen keskustelun jälkeen luostarin toisen sisäpihan kautta ruokalaan, jossa seikkailjat kohtasivat luostarin johtajattaren, Abotin. Hän on noin neljissäkymmenissä oleva suhteellisen kaunis nainen, jonka kasvoilla näkyy elämän tai taistelun tuomia arpia sekä uurteita. Abotti kertoi, että jokainen täällä asuva “olento” on saanut rangaistuksen teoistaan ja hän rangaistukseen pitää heidät täällä. Abotti kertoi, että ei tiedä mitään mistään miekasta, joka muka lojuisi luostarissa. Hän kertoi rakentaneensa luostarin noin 50 vuotta sitten. Heti ristiriitaisia tietoja. Hän kertoi, että seikkailjat saavat tutkia luostari, mutta omalla vastuullaan ja kunhan eivät riko mitään. Abotti antoi oppaaksi seikkailijoille hänen luottomiehensä, Clovinin. Clovin on lyhyt mies, jolla on oikea jalka karhun jalka ja vasen käsi on ravun käsi. Hänen vasemmalla olkapäällä on vauvan yläruumis ja Clovin soittaa viulua. Oliko tarpeeksi omituisuutta. Lisäksi Clovin puhuu kuin olisi koko ajan kännissä.

Seikkailijat päättivät tutkia pihalla olleen hautausmaan, josta he löysivät heti ensimmäiseksi hautakiviä, jotka olivat melkein kaksisataa vuotta vanhoja. Lisäksi Wilhelm löysi umpeen rakennetun oviaukon ja haudan, joka poikkesi paljon muista haudoista. Siinä oli koristelua, aurinkosymboli, jonka Rogan tunnisti eräänlaiseksi maagiseksi lukoksi, ja Petrovna nimi. Tämä luostari tosiaan piti salaisuuksis sisällään.

Seuraavaksi seikkailijat päättivät tutkia pohjoisosaa luostrista, jossa kasvimaa sijaitsi. Siellä ei kummoisempaa ollut, mutta Roganin huomio kiinnittyi yhteen rikotuista ikkunoista, jossa oli näykynyt liikettä. Sisällä huoneessa oli seitsemän olentoa ympyrässä lausumassa jotain lorua, aivan kuin rituaaliomaisesti. Clovin kertoi, että olivat tätä jo tehneet eilisestä lähtien. Norgrimille riitti hän päätti asettua hautausmaalle keräämään itseään ja antoi muiden tutkia loput luostarista.

Clovin opasti seikkailijat ränsistyneeseen osaan luostaria. Heti sisäänpäästyä seikkailjat huomasivat lähes kaksi ja puoli metriä pitkän ihmisrakennelman, golemiksi kutsutun, vartioimassa siipeä luostarista. Yläkerrasta löytyi vastaanottotila, jonka huonekalut olivat puuhomeen peitossa ja jossa oli ovi syvemmälle luostarin kerrosta. Clovin ei halunnut, että kukaan menee sinne, siellä kummittelee kuulemma. Osa saikin kylmiä väreitä tilasta, mutta Hans päätti olla uskomatta kummituksiin ja asteli päättäväisesti tilaan. No, lopputulos oli, että kaksi varjoista olentoa hyökkäsivät kimppuun ja melkein veivät kaikki Hansin voimat ellei Rogan olisi uskollisesti mennyt väliin ja vetänyt Hansin pois huoneesta. Ei tosiaan ollut helpoimmasta päästä luostarin tutkiminen.

Samaan aikaan hautausmaalla, Norgrim tapasi nuoren kauniin seikkailjanaisen, Ezmeraldan, jonka toinen jalka oli selkeästi hienoa työtä, varmasti kääpiötyötä Norgrimin mielestä. Hän kertoi tulleensa tappaamaan Strahdin ja kertoi Abotin suunnitelmasta naittaa Vasilka Strahdille. Pian yläkerran kohtalokkaat seikkailjat tulivat myös paikalla ja saivat tutustua Ezmeraldaan.

Suunnitelmaksi tuli palata alas kaupunkiin, hankkia turkiksia itselleen ja suunnitella paremmin seuraava liike. Seuraavana aamuna Rogan keskusteli paikallisten kanssa ja sai selville, että
1) Burgomasterin poika, Ilya, kuoli pitkän sairastelun seurauksena ja Abotti on kuulemma tarjoutunut pelastamaan pojan sielun
2) Pyhän Markovian luostarin historiasta: melkein kaksi sataa vuotta sitten Markovia, Aamunherran palvelija, hyökkäsi Strahdin kimppuun ja epäonnistui, mutta hänen muistokseen rakennettiin luostari mäen päälle, joka toimi pian sairalaana ja kuntouttavana paikkana nykyisen Abotin alaisuudessa. Hän on siis niin vanha. Mutta ajan saatossa se on muuttunut sairaalloikseksi ja kukaan ei halua olla enää tekemisissä paikan kanssa. Nykyään Abotti käy toisinaan lammen vieressä Markovian patsaan luona, Valkoisen Auringon pyhätöllä, mutta muuten hänestä ei näy tai kuule mitään.
3) Päivittäin kuuluu kellon ääni luostarista, ruokailun merkiksi. Lisäkis öisin kuuluu huutoa, kiljuntaa, itkua ja naurua luostarista. Hullujen huone se on.

Seuraavana päivänä Ireena oli enemmän järjissään ja Ireenan kertomuksen ja näkyjen perusteella Verner päätteli, että Strahdin vaimo on enemmän sielu, joka valitsee jonkun ruumiin aina kadottuaan, jotta Strahdilla on jälleen uusi vaimo itselleen. Nyt on Ireenan vuoro. Ezmeralda kertoi rinteen luona matkalla luostariin, että Abotti on aikeissa tulla keskustelemaan burgomasterin kanssa Ilyan herättämisestä kuolleesta…

View
Osa 5: Vaikeuksia
Vallakista viinitiloille

Vallakin kaupungissa seikkailijat päätyvät ladyn kartanolta tavernalle, jossa päättävät, että täältä on päästävä pois. Tavernan pitäjä ei suosittele yöllä poistumista, sillä vartijat ovat nyt valppaina, mutta Rictavio ottaa seikkailijat kärryynsä, jos nämä auttavat häntä tehtävässään. Seikkailijat ahtautuvat Rictavion vaunuun, yhdessä valkoisen sapellihammastiikerin kanssa ja pääsevät kaupungista ulos.

Seikkailijat päätyvät vistanialaisleirin ulkopuolelle ja Rictavio kertoo, että hänellä on tosiaan kaunaa vistanialaisia kohtaa, kuten Verner taitavasti arvasi. Vistanialaisleirin ulkoreunalla on pieniä taloja, joista tulee piipuista savua, vaikka niiden piti olla vain varastoja leiriliäisille. Pitkän keskustelun jälkeen, Verner ja Rogan, taitavasti vakuuttavat ja moralisoivat Rictavion luopumaan ideasta tappaa lapset ja naiset vistanialaisleiristä. Yhdessä päädytään lähettää ryhmän ainoa vistanialainen Karmina tarkastelemaan, mikä tilanne on.

Karmina lähestyi varovasti leiriä, mutta saikin huomata, että pienten talojen edustoilla oli taitavia piilottelijoita, jotka pysäyttivät hänen etenemisen. Karmini selitti, että oli eksynyt ja luuli leiriä omakseen. Ei mennyt selitys läpi ja vartijat yrittivät viedä Karminin johtajansa luokse. Karmini onnistui potkaisemaan toista kasvoihin ja pääsemään karkuun, mutta saikin ilman halki suhahtavista vasamoista muutaman pahan iskun. Onneksi hän pääsi metsän reunalla ystäviensä luokse. Valitettavasti ei kauaakaan, kun näköpiiriin tuli nämä vartijat, jotka tivasivat tarkoitusta läsnäololle. Rogan lähestyi vartijoita ja sai selville, että nämä olivat harmaa haltioita, kadonut kansakunta. Rogan sai selitettyä, että olivat Strahdia vastaan ja haltiat kertoivat myös kantavansa kaunaa Strahdille, sillä tämä oli kirouksen, että Baroviasta ei pääse pois, myös vienyt myös haltianaiset. Neljä seikkailijoista lähti haltiajohtajan luokse keskustelemaan.

Johtajaksi osoittautui Kasimir Velikov, yli 300 vuotta Baroviassa ollut lukittuna kirouksen takia. Hän kertoi lyhyesti haltioiden kohtalon; lukittautuminen, taisteluyritykset ja naisten menettämisen, mukaan lukien siskonsa. Kasimir kertoi Meripihka temppelistä, jossa kuulemma Strahd sai voimansa, ja joka voisi olla yksi tuki Strahdin voittamiseen. Rogan ja Kasimir sopivat, että jos esineet löytyy ja seikkailijat aikovat käydä Strahdia vastaan, niin haltia tukevat toimintaa ja seikkailijat auttavat haltioita ainakin viemään kuolleet haltia sielut lopulliseen lepoon.

Seikkalijat päättivät jättää tämän seudun rauhaan ja lähteä lähimmän seuraavan esineen kimppuun, miekka Pyhän Markovian luostarissa. Matkan aikana seikkailjat kohtasivat haamun, joka kuiskutteli lumoustaan, mutta seikkailijat eivät langenneet siihen. Sää alkoi myös viiletä ja vähän saatiin luntakin taivaalta, kun lähestyttiin läntistä Baroviaa. Lopulta iltapäivän puolella seikkailjat pääsivät Krezkin kylän luokse, jossa myös luostari sijaitsi. Sisäänpääseminen kuitenkin vaati, että seikkailijat ensin turvaisivat kylän viinilastin takaisin kylään Viinien Velhon luota. Seikkailijat suostuivat ja lähtivät tälle lyhyelle ja helpolta kuulostavalle reissulle.

Matka oli lyhyt, mutta lähestyessä viinitilaa alkoi tapahtua. Ensin nousi sumu mutaisen tien ympärille ja lähes viinitillalla, viinipuiden luona näkyi mustahahmo tuijottavan seikkailijoita. Viinitilalla sitten, heti kun vaunut oli saatu paikoilleen, sumun keskeltä tuli ihmisen kokoisia puuhahmoja, jotka lähetyivät seikkailjoita uhkaavasti. Ne kaatuivat nopeasti, mutta niitä oli paljon. Lisäksi sisällä oli lisää niitä ja vielä metsäshamaaneja, jotka loivat ja hallitsivat niitä. Taistelu lopulta voitettiin, mutta Shadi lensi seinään yhden shamaanin ukkosiskun seurauksena ja tämä melkein päätti hänen päivänsä. Taistelun aikana oli tullut hurjempia köynnöshirviöitä paikalle ja kaksi muuta shamaania, mutta seikkailjat hoitivat nämä tyylikkäästi pois päiväjärjestyksestä. Viinitila oli osoittautunut hurjemmaksi paikaksi kuin aluksi luultiin.

View
Osa 4: Vallakin kaupunki
Asioita selviää

Aamulla herätessään seikkailijat menivät Madame Even luokse, joka möi Barovian kartan joukolle, jotta he eivät katoaisi matkallaan. Matkalla Vallakiin joukko näki noin 300m pitkän sillan vesiputouksen luona ja suuren sumun peittämän metsän. Sumumetsässä oli muutakin, nimittäin vankkurit, joita veti mustat hevoset. Valitettavasti tämä oli harha, joka johti joukon epäkuolleiden väijytykseen. Metsätien molemmilta puolilta sumun keskeltä äänettömästi liikkui parikymmentä ruumiilta haisevaa sotilasta laahusti kohti seikkailijoita. Toisella puolella kaiken keskellä oli ratsun selässä elävä ruumis, joka piti peistä kädessään. Seikkailijat toimivat nopeasti ja Verner ampui varsijousellaan ratsu selässä olevaa hahmoa. Täysiosuma! Putosi samantien mättäälle. Kuitenkin parikymmentä muuta epäkuollutta, jotka eivät suostu olemaan ruumiita makaamassa alkoi käymään ylivoimaiseksi. Karmini ampui jopa itseään jalkaa, väittäen että epäpyhämaa on kironnut hänet. Onneksi pian paikalle ilmaantui pukkisarvinen innokas hahmo, joka pyhällä pallollaan tuhosi suurimman osan epäkuolleista ja pelasta muut varmalta tuholta. Shadi oli pelastanut päivän.

Matka jatkui kohti Vallakin kaupunkia, jossa seikkailijat tapasivat keski-ikäisen pariskunnan, joka piti kauppalaa kaupungin laitamilla ja vahtivat Ricardio nimisen henkilön vankkureita, joissa näytti olevan jokin iso ja hurja olento. Pariskunta ohjasi seikkailijat paikalliseen Sinisen Veden -tavernaan.

Tavernassa he tapasivat paikalliset rikkaat nuoret miehet, jotka tuntuivat kettuilevan kaikille paikalla olijoille ja luulivat itsestään liikoja. Samoin joukko tapasi Ricardion, joka osoittautui mukavaksi ja auttavaksi mieheksi. Hän käänsi seikkailjoiden ennustuksen ja kertoi mistä löytävät Strahdin tuhoamiseen ennustetut esineet. Yksi löytyy Vallakista, erään aatelisnaisen luota. Tämä tuli myös heidän kohteeksi.

Ireenan veli suuttui seikkailjoille ja jätti siskonsa näille, itse marssien tavernasta ulos. Päädyttiin, että Wilhelm myy itsensä aatelisnaiselle ja saikin paikan esiintyjänä aatelisnaisen kirjakerhon kokoontumiseen seuraavaksi illaksi.

Seuraava päivä meni seikkailjoilla suunnitelmien tekemiseen ja valmistautumiseen. Suunnitelma oli seuraava:
- Wilhelm menee lady Fiona Wachterin luokse viihdyttämään
- Karmini yrittää saada Wachtern poikien huomion ja saada itsensä vietyä heidän avustuksella sisään kartanoon takakautta ja jätettyä takaoven auki
- muut seikkailijat menevät avoimesta ovesta sisään ja etsivät amuletin

Wilhelm meni ja oli loistava oma itsensä. Karmini valitettavasti osoittautui vistanialaiseksi poikien silmissä ja Ireena pistettiin poikien lumoajaksi. Ireena pääsi poikien mukaan, mutta tavernan pihalle tulleessaan seikkailjat saivat huomata, että pojat olivat asettaneet heille ansan. Vistanailaisen salakuljettaminen kaupunkiin. Seikkailjat joutuivat tyytymään reissuun vankilaan ja Ireena vietiin kartanolla poikien mukana, joilla ei luultavasti ollut kivat leikit mielessä.

Vankilassa viruttuaan vähän yli tunnin, sellin ikkunaan tuli korppi. Korppi ponahti sellin lattialle ja muuttui seikkailijoiden silmien edessä pojaksi. Poika esittäytyi Brom nimiseksi ja kertoi nopeasti, että oli tavernan omistajan poika ja oli tullut auttamaan. Pian kaksi nuorta, mies ja nainen, tulivat avaamaan sellin oven ensin kolkattuaan vartijat ulko-ovella. Seikkailijat saivata tavaransa takaisin ja saivat kuulla, että Korpin Järjestö suojelee heitä. Shadi oli ymmällää, eikö näidne pitänyt olla Strahdin puolella. Nopeasti Verner hiljensi hänet ja he juoksivat kartanolle.

Kartanolla sisäänpääsy ei onnistunut etuovesta, mutta takaoven kautta ja Shadin irtonaisen käden avulla sisäänpääsy onnistui. Valitettavasti tämä aiheutta meteliä ja kartanon palvelusväki oli kuollut ensimmäisen minuutin sisällä. Samoin oli olohuoneessa, jossa Wilhelm viihdytti naisia, kuultu sisään tuleminen. Lady vaati muita kirjakerhonsa jäseniä suojelemaan häntä, kun hän itse juoksi kellariin, Wilhelm perässään. Kirjakerhon jäsenet saivat nopeasti tuntea kylmän kuoleman syleilyn. Alhaalla kellarissa samaan aikaan lady vapautti demonin tuhoamaan yläkerran tunkeilijat ja alkoi sättiä Wilhelmi tämän keploteltua ystävänsä sisään. Lady nostatti luurankoja Wilhelmin kimppuun, mutta Wilhelm oli ovelampi ja sai ovelien liikkeiden turvin ladyn tapettua ja esti luurankojen nousun. Ylhäälle koettiin maailmantasojen taistelu, kun lopulta demoni pääsi ylhäällä olevien seikkailjoiden kimppuun. Verner sai ensimmäisen kovan iskun, joka oli melkein hänen kohtalokseen osoittautuva. Onneksi Karmini oli onnekas ja onnistui pitämään demonia sen aikaa paikoillaan, että Verner sai koottua itsensä (avasi haavansa ja paransi sen sisältä päin tunkemalla kätensä haavan sisälle; iljakas tapa, mutta toimi) ja lopetti demonin siihen paikkaan.

Seikkailijat varauksellisesti menivät yläkertaan otettuaan Wilhelmin mukaan kellarista. Yläkerrassa ovia oli ja he päättivät ottaa nopean yllätystaktiikan käyttöön. Valitsivat ensimmäisen oven ja avasivat sen nopeasti sekä äänekkäästi. Tässä huoneessa oli yksi iso parisänky, pari vaatekaappia ja nojatuoli. Mutta nämä eivät olleet se, mitä täällä katseltiin. Huoneen täytti ruusukynttilöiden tuoksu ja… seksihien haju. Wachterin veljekset olivat ilkosillaan Ireenan yllä, Ireena alasti huumattuna, näiden sängyssä. Yllätys oli shokki. Verner ja Shadi toimivat nopeasti ja hurjilla sekä verisillä iskuilla lopettivat veljekset. Jatkoivat vielä vähän aikaa vaikka nämä olivat jo kuolleet. Näky sängyllä oli punaisempi kuin GoT Red Wedding jaksossa. Wilhelm kääri Ireenan puhtaisiin lakanoihin ja jätti tämän houreileimaan käytävälle, kun seikkailjat ryhtyivät etsimään amulettia.

Seuraava huone oli kirjasto, jonka oli vallannut kissat. Seikkailijoiden nopea sisääntulo säikäytti yhden kissan ja se raapaisi Shadia kasvoihin. Shadi lopetti tämän kissan. Kun mitään muuta ei näkynyt, niin seikkailijat menivät seuraavaan huoneeseen. Siellä oli vain rautavahvisettu sänky, jossa oli nahkaremmit kuin mielisairaalassa, ja nuori tyttö joka alkoi sähistä seikkailjoille kuin kissa ja puhua itsestään kissana. Tämä tyttörukka oli lady Fionan tytär Stella, joka oli menettänyt järkensä. Seikkailjat laittoivat oven takaisin lukkoon hiljaa.

Seuraavaksi saavuttiin vanhempien huoneeseen. Siellä oli iso parisänky, jossa makasi mies kuparikolikot silmillään. Mies vastasi maalauskuvia lady Fionan miehestä. Nainen nukkui kuolleen miehensä kanssa? Voi luoja! Huoneen perällä oli vaatehuone, josta löytyi lakana-arkku, jossa oli kaivattu amuletti. Vihdoinkin! Nyt oli vielä kaksi huonetta jäljellä. Toinen oli vierashuone ja toinen varasto, jossa oli vain luuta ja harja. Seikkailjat päättivät vielä tutkia kirjaston kirjoja, jotka Verner otti haltuunsa. Samalla Verner huomasi salaoven yhden hyllyn takana, joka johti pieneen huoneesen. Huoneen keskipisteenä oli iso rauta-arkku. Shadi avasi sen, mutta sai myrkkynuolen rintaansa. Se olikin ansoitettu. Verner urhoollisesti pelasta Shadin kuolettavalta myrkytykseltä taitavalla käsityöllä. Arkun sisältä löytyi (lisää näistä Wiki sivulla):
- kolikoita, joissa oli Strahdin kuva
- omistuskirjoja Wachterin suvulle, jotka oli myöntänyt Strahdin itse
- kaksi epäilyttävää kirjaa
- puinen piippu, jossa oli Wachter suvun tunnus
- rakkauskirje lady Lovina Wachterille

Yön viimeiseksi päätökseksi tuli, mitä nyt. Polttaako talo, mitä tehdään Stellalle, jne. Yksi vaihtoehto oli viedä Stella paikalliseen kirkkoon ja toivoa parempaa elämää hänelle. Jalomielisyys ja empaattisuus ei ollut seikkailjoilla, joten Stella jätettiin oman onnen nojaan lukittuun huoneeseen. Talo jääköön seisomaan, kyllä aika sen korjaa.

Seikkailjat palasivat kohti tavernaa ja sahtituoppeja.

View
Osa 3: Uudet kuviot

Tavernassa joukko tapaa kääpiön, Nordgrimin, ja Ismarkin, Barovian kylän johtajan pojan. Ismark pyytää seikkailijoita auttamaan tämän siskoa pois Barovian kylästä, Vallakin kaupunkiin Länsi-Baroviassa. Seikkailijat suostuvat tähän. Karmina ei ole niin kiinnostunut keskustelusta ja tiirailtuaan peilistä näki itsensä ainakin 60 vuotta vanhempana, kun taas muut eivät nähneet mitään eroa.

Samaan aikaan ulkona haamut alkavat marssia, mutta Ismark lohduttaa heitä, sillä se on kuulemma joka öistä. Seikkailijat näkevät jopa entisiä kavereita marssissa.

Seuraavana aamuna seikkailjat lähtevät hakemaan Ismarkin siskoa, Ireenaa. Ireena suostuu lähtemään, jos seikkailijat auttavat Ireenaa hautamaan heidän isänsä. Isä viedään kirkolle, josta he löytävät papin ja tämän hullun poikansa, jota pidetään kellarissa. Poika, Doru, on joutunut vampyyrin puremaksi ja on näin menetetty tapaus. Seikkailjat päättävät tappaa Dorun ja saattaa tämän haudan lepoon Ireenan sekä Ismarkin isän viereen. Hautausmaalla ei kuitenkaan mene kaikki niin kuin pitäisi, sillä itse Strahd von Zarovich hyökkää paikalle susiensa kanssa. Tämä vain näytti testaavan seikkailijoita ja poistui paikalta nopeasti. Kumma paikka.

Seikkailjat käyvät Barovian kylän kaupassa, mutta eivät saa ostettua mitään korkeiden hintojen takia. Matka siis jatkuu länteen. Matkalla he näkevät luurankoratsastajan ja hirtetyn miehen, joka näytti Verneniltä. Toisaalta ainoastaan Vernerin mielestä.

Lopulta seikkailjat löytävät Matami Evan luokse, joka auttaa heitä etsimään ratkaisuja Strahd voittamiseen. Johtolankoja edes. Matami Eva kertoi, että ei pysty tarkemmin auttamaan arvoitusten kanssa, mutta pyysi joukkoa aamulla palamaan luokseen keskustelemaan lisää. Illalla eräs vistanialainen kertoi velhosta, joka seikkailee Baroviassa. Hän tuntuu olevan jotenkin liittynyt koko Strahd ongelmaan.

Yöllä eräs varas, nuori Radu, yritti viedä seikkailjoilta jotain, mutta jäi kiinni ja Nordgrim päätti pistää pojan vasemman käden paskaksi varkaus yrityksestä. Parempi näin, sillä aluksi poika meinasi päästä hengestään.

Aamu sarastaa Vistani leirissä…

View
Osa 2: Kauhujen talo
Vihdoinkin ulos, mutta millä hinnalla

Talo oli selvästi osoittautunut epänormaaliksi. Seikkailijat yrittivät levätä, mutta talo vaivasi ja aiheutti kylmiä väreitä, joten se osoittautui mahdottomaksi talossa. Oli vain edettävä. Seikkailjat tutkivat lisää taloa ja Kathar huomasi aulassa seisovan haarniskan. Hän toivoi, että haarniska auttaisi selvittämään talon mysteerejä. Eräs mysteeri selvisi ja se oli, että talossa kummitteli enemmän kuin vain sisäkön haamu. Haarniska heräsi eloon ja kolkkasi jo ennestään heikentyneen Katharin kanveesiin. Talo oli saanut jälleen uuden uhrin.

Haarniskan hyökkäyksen aikana alakerrasta oli saapunut kaksi uutta henkilöä seikkailijoiden apuun selvittämään talon mysteeriä. Nämä kaksi osasivat jo vähän kertoa Barovian kauhuista, kuten että valtakuntaa hallitsi paha maineinen vampyyri Strahd. Seikkailjat löysivät päiväkirjan, joka kertoi, että noin 600 vuotta sitten perhe oli asunut täällä ja että talon emäntä oli murhannut sisäkön, joka oli synnyttänyt perheen isännälle äpärän. Seikkailijat päättivät poistua talosta ja tuoda Katharin ruumis pois sieltä. Ulkopuolella odottavat lapset, Thorn ja Rose kertoivat, että jotta talossa pääsi alas, piti ensin mennä ylös. Mutta ei vielä, talo saisi odottaa vielä mysteerinsä ratkaisijaa. Taverna kuulosti hyvältä paikalta vähän levähtää.

Theobald… Eikun Wilhelm von Durst, Durst suvun pimentoon jäänyt jälkeläinen, halusi vielä kuitenkin tutkia taloa, vaikka muut yrittivät estää. Wilhelm halusi löytyy oman talonsa ullakon. Nopeasti hän löysi salaisen oven talon kolmannesta kerroksesta, joka johti ullakolle. Wilhelm tutki pelokkaasti huoneita ja löysi lasten huoneen, kaksi varastoa ja huoneen, jossa kamina hohkasi yliluonnollista kuumuutta yht’äkkiä ja keinutuoli liikkui itsestään… Veto se vain oli… Toisesta varastosta löytyi sisäkön ruumis arkusta, joten sekin selvisi sitten. Lastenhuoneessa oli kopio talosta, joka johti Wilhelmin kellariin johtavien portaiden luokse. Samalla perheen lasten henget yrittivät saada Wilhelmistä auttajaa, mutta tämä onnistui välttämään lasten tavoittelun. Hän päätti etsiä muut.

Samaan aikaan paikallisessa tavernassa, Köynnöksen Veressä, muut tapasivat vistanialaisia naisia, jotka osoittautuivat tavernan omistajiksi. Heiltä he kuulivat Matami Evasta, joka oli ehkä mahdollisesti kenties saapunut länteen ennustamaan ihmisille. Talo kuitenkin osoittaui yhdeksi mahdollisuudeksi, miksi Baroviassa on niin kurjaa sekä pelottavaa ihmisillä. niin seikkailijat päättivät sen tutkia ensin. Toisekseen seikkailjat saivat kuulla, että he eivät pääse Barovian valtakunnasta pois, koska sumu, joka peitti auringonkin, ei päästänyt ketään pois. Loukussa… lopullisesti…?

Yön aikana ulos jätetty Katharin ruumis löydettiin syötynä, joten hän ei ainakaan tulisi takaisin. Sankarit palasivat taloon ja etsivät reitin kellariin yhden ullakon varaston kulmasta. Reitti oli seinän sisällä kuljettavat, lähes 20m pitkä portaikko. Kellari osoittaui karmivaksi ja siellä kaikui omituinen rituaalimainen äänimaisema. Mitä vielä? Sankarit lähtivät etenemään sokkelomaisessa kellarissa, jossa matkalla näkyi Durstin perheen kryptat ja eräs epäkuollut olento, joka lymyi kellarin pimeissä nurkissa. Kellari tosiaan oli vaarallinen, sillä kun lopulta Vernen onnistui paikantamaan kellarissa kuuluvaa ääntä, niin Helmut tippui lattian läpi piikkiansaan, joka koitui hänen kohtalokseen. Vanhus oli tullut tiensä päähän.

Seikkalijat ottivat Helmutin ruumiilta mitä kokivat tarvitsevansa, ja jatkoivat matkaa. Matka jatkui alaspäin portaita huoneeseen, jossa oli kolmetoista seinälokeroa, joissa oli reliikkimäisiä esineitä. Samalla rituaaliääni selkeni. Se sanoi “Hän on Muinainen! Hän on Maa!” Tämä ei tietänyt hyvää. Vernen otti yhden reliikeistä, sammakkosauvan. Se saattoi auttaa matkalla selvittämään talon mysteeriä. Seikkailjat jatkoivat matkaa vankiselleihin, josta he löysivät luurangon, jolla oli yllä musta kaapu ja kultainen sormus. Sormuksessa oli jotain tekstiä, jota ei onnistuttu lukemaan, mutta yhden sanan he tunnistivat. Strahd. Samalla Wilhelm löysi salakäytävän, joka johti isoon allashuoneeseen, joka oli samalla rituaalin pitopaikka.

Huoneen keskellä altaassa oli kahdeksankulmainen taso, jonka päällä oli kolmetoista kultistia ja alttari. Samalla kun seikkailijat saapuivat huoneeseen, niin kolmetoista kultistia kääntyivät heitä kohti ja puhe muuttui toistoksi “Yhden on kuoltava! Yhden on kuoltava!” joka täytti tilan. Samalla kultistit osoittauituivat varjokuviksi, vain illuusioksi. Harmillisen ärsyttäväksi illuusioksi kovan äänen takia. Seikkailijat yrittivät uhrata vankitiloissa olleen luurangon, mutta rituaali vaati elävän uhrin. Seikkailijat huomasivat huoneen yhdellä seinustalla alkovin, jossa oli mutamölli. He päättivät kokeilla uhrata sen, sillä jos talolle uhrasi, se ei enää piinaisi. Valitettavasti talo aavisti tämän huijauksen ja vapautti mutamöllin seikkailjoiden kimppuun. Seikkailijat taistelivat urheasti ja päihittivät möllin. Valitettavasti Wilhelm meni tajuttomaksi möllin lonkeroiden iskusta. Samalla kultistit katosivat ja tuntui kuin he olisivat voittaneet.

Seikkailijat palasivat samaa reittiä takaisin ja saapuessaan takaisin portaikon kautta talon ullakolle saivat huomata kuinka väärässä olivatkaan. Talo oli kääntynyt heitä vastaan, salvaten kaikki ikkunat, täyttäen huoneet myrkyllisellä savulla ja muuttaen kaikki ovet pyöriviksi teriksi repimään jokainen siitä läpikulkeva. Olaf päätti kokeilla liikkua talossa, sillä hän koki itsensä taitavaksi. Hän veti myrkyt keuhkoihinsa ja hyppäsi suoraan päin teriä saaden itsensä lentämään varasto huoneessa kuin räsynukke. Karmina pelasti Olafin, joka jäi vielä henkiin, mutta tajuttomana. Heidän oli palattava takaisin kellariin ja etsittävä toinen reitti.

Alhaalla he löysivät vain vähän arvotavaroita kunnes tulivat huoneeseen, jossa oli komean herran patsas, joka piti kädessään sauvaa ja suden päätä. Sieltä Rogan löysi oven, joka johti ylös, mutta Vernerin ahneus meinasi koitua kohtaloksi, kun hän yritti ottaa sauvan patsaalta, joka samassa aiheutti viiden hengen ilmestymisen ja yrittäen imeä seikkailjoiden viimeisetkin elonmerkit. Onneksi löydetty ovi johti talon ensimmäiseen kerrokseen ja ulos talosta. Kolme oli tajuissaan ja kaksi tajutonta, Wilhelmin ja Olafin, mutta elossa he pääsivät talosta ulos. Oli aika mennä nuolemaan näppejään, sillä onni oli ollut sen verran mukana, että elossa selvisivät. Seuraavalla kerralla paremmin suunnittelua.

View
Osa 1: Matka Baroviaan
Ensimmäinen kohtaaminen

Seikkailijat istahtivat alas tavernassa oikoakseen jalkojaan pitkän matkan jälkeen. Kauaa sankarit eivät saaneet olla rauhassa, kun Helmutin vanha tuttu Arrigal, vistanialainen kauppias ja lähetti, astui tavernaan. Hän antoi seikkailijaporukalle kirjeen, jonka väitti mestarinsa lähettäneet seikkailjoille. Siinä pyydettiin heidän apuaan ja seikkailjat päättivät rahahuolien keskellä vastata myöntävästi kutsuun. Mutta vasta aamulla. Ensin Katharin piti saada vetää pää täyteen.

Aamulla sitten Katharin saatuaan tasoittavatn seikkailijat lähtivät matkaan syksyn viiman ja sumun keskellä. Alkutaipaleella seikkiljat kohtasivat korppilauman, jonka sai seikkailijat tuntemaan hieman jo epämukavuutta. Joitakin yliluonnollisia ilmiöitä matkalla tuli vastaan.

Lopulta seikkailijat pääsivät Bartovian porteille, kymmenen metriä korkeat kivimuurit, jotka olivat parhaat päivänsä nähnyt. Yliluonnollinen sumu vain pahensi ja asiaa ei auttanut, että portit toimivat itsestään. Toisella puolella seikkailijat löysivät ruumiin, joka puristi kädessään kirjettä, mutta kirjeen lukeminen jäi toisaalle, kun viisi julma sutta hyökkäsi heidän kimppuun. Onneksi jäi vain henkisiä arpia.

Bartovian kylä löytyi iltapäivällä, joka osoittautui autioksi lukuun ottamatta kahta lasta, jotka kertoivat, että heidän taloonsa oli hyökännyt hirviö, jota heidän vanhempansa pitivät kellarissa lukkojen takana. Seikkailjat päättivät auttaa heitä ja astuivat taloon sisälle. Theobald “paljasti”, että omisti talon ja oli asukkaiden, Durst perheen, sukulainen. Theobaldin nimi löytyi melkein jopa sukukirjasta.

Kellariin ei meinannut löytyä portaita, mutta matkalla seikkailijat tutustuivat outoihin ilmiöihin, kuten kirjojen sisältö ei meinannut pysyä kansien välissä, pölyiset seinät ja hyllyt, mutta lattia oli puhdas. Kolmannessa kerroksessa asiat rupesivat menemään hankalaksi, kun kohtasivat sisäkön haamun, joka meinasi olla kahden seikkailijan kohtalo.

View

I'm sorry, but we no longer support this web browser. Please upgrade your browser or install Chrome or Firefox to enjoy the full functionality of this site.